If your dreams dont scare you, they are not big enough.

No niin, nyt eletään niitä hetkiä ja käydään läpi niitä tunteita, mitä on odotettavissa tulevaisuudessa varmaan enemmänkin.. nimittäin kärsimättömyyttä! En millään jaksaisi enää odottaa että pääsisin muuttamaan pois Suomesta. Niin paljon kun tätä ihanaa kotimaatani rakastankin, niin nyt vaan täytyy päästä kauas että näkisin kunnolla lähelle. Niitä siipiään täytyy kokeilla, kerranhan täällä vaan eletään..

Pelottaa, hirvittää, kauhistuttaa.. ja samalla olen niin innoissani että välillä tuntuu etten jaksaisi enää sekuntiakaan! Elämän aloitus ja arjen pyöritys, työt ja muut ottaa varmasti todella koville uudessa kotimaassani, ihan yksinkertaistenin asioiden suorittaminen toisella tavalla mihin on kotimaassa oppinut, on varmasti vaikeaa. Edessä on vielä lukematon määrä täytettäviä papereita, lomakkeita, lippusia ja lappusia, selvitettäviä asioita, lähetettäviä sähköposteja ja soitettavia puheluita, maksettavia maksuja ja niin eteenpäin. Työtä, työtä ja varmasti myös takapakkeja, mutta uskon ja toivon kaiken työn ja hampaiden kiristyksen niin täällä kotimaassani kuin määränpäässänikin olevan sen arvoista.

No, ehkä se tästä. Päivä kerrallaan, arkea pyörittäessä ja kevättä odotellessa. Kesäkuun alussa pääsen, jos hyvin käy ja aikataulu pitää, matkustamaan Vancouveriin jossa on edessä ehkä haasteellisin mutta samalla myös ratkaisevin asia ennen mahdollista muuttoani. Eli sitä odotellessa, unelmointi ja suunnittelu jatkukoon!

Ihanaa pitkää viikonloppua kaikille meille, joille sellainen on suotu tämän ylimääräisen arkivapaan muodossa. Maanantaina alkaakin arki sitten ihan kaikkialla. Tekee ehkä ihan hyvää, kevättä ja kevättalven aurinkoa odotellessa.